”Sole mikhään ko hoiama kunthoon”
Tuumasi Jouni yksi tammikuinen iltayö, kun Röyttään matkalla olevasta laivasta soithautettiin.
Paatilla oli vielä pari tiimaa satahmaan ja miehistöhyttien lämmityslaitheen kenno oli alkanu vuotahmaan.
”Mihinkäs aikhaan toletta satamassa, mie kurhvaan vasthaan. Irrotatta kennon valhmiiksi, niin mie lähen verstaale korjaahmaan sen.”
Toki praatiminen käythiin englannin kielelä. Puolenyö aikhoin miehistö veteli köysiä kiini satamassa, ja kenno kiikutethiin pakettiauton perhään.
Aamula neljältä Jouni kurvasi ehjän kennon kanssa takasin satahmaan, ja vaikka ulkona oli kolomattakymmentä astetta pakkasta, ei miehistöhytit olheet ehtineet kylymetä ko plus viitheentoista. Olivat melekosen tyytyväisiä kapteenia myöten koko saki, ja antova vielä pussillisen maistuvia terhveisiä kothiin vietäväksi, hyästä palavelusta.
Tähän ittelekki miehleenpainuhvaan taphaukseen se kitteytyy meän koko historian kantanu punanen lanka. ”Sole mikhään, met kyllä hoiama” Vaikka keskelä yötä, justhiinsa sillonko son tarve ja hätä suurimmilhaan.
Molema reenanheet tätä hommaa jo kuuela eri vuosikymmenelä ja siinä vaivihkaa oppihneet alasta niin paljon, että tohima sanoa niin. Sitä ei juurivarsin tule akkuhommissa, jäähyttimissä, aurinkopaneeleissa, tai ilmastointihommissa semmosta hankaluutta, ettäkö met emmä sitä ossais.
Jos joku askarruttaa, tai haluttaa kysyä, niin solekko laita viestiä. Meät saapi meleko monella aparaatilla langattoman langan päähän. Paitsi vaksilla. Sen mie kannoin jo parivuotta sitten serrilaatikhoon. Meitä on loppuun puolenkymmentä alan ammattilaista täälä. Ihan sinua varten.
Tule käyhmään meän myymälöissä joko Torniossa tai Kemissä, taikka tillaat meän palavelevasta verkkokaupasta! Tervetuloa!
